Tuomiokapitulin blogikirjoituksissa on joulukuussa 2024 julkaistu Timo Rosqvistin kirjoittama esittely Armenian apostolisesta kirkosta. Jatkan tästä teemasta, sillä minulla oli tilaisuus toukokuussa 2025 osallistua Timon seurassa noin viikon pituiselle matkalle Armeniaan. En ollut koskaan aiemmin käynyt kyseisessä maassa enkä muuallakaan Kaukasuksella. Odotukset ennen matkaa olivat siis korkealla, enkä joutunut pettymään. Päinvastoin: Armenia teki erittäin positiivisen vaikutuksen.
Mieleeni jäivät upeat maisemat (etenkin Ararat–vuori), ystävälliset ihmiset, hyvä ruoat ja suomalaisittain varsin edulliset hinnat. Koska olimme Armenian apostolisen kirkon vieraita, majoituimme heidän kirkkonsa pääpaikassa Etchmiadzinin kaupungissa luostarialueella.
Rukoushetket kirkossa aamuin ja illoin kehystivät kunkin päivän ohjelmamme. Vaikka emme ymmärtäneetkään käytettyä kieltä, jollakin syvätasolla tuli kuitenkin kokemus, että saimme olla
pyhän koskettamina ja siunauksesta osallisina.
Paikallisena oppaanamme oli aina ystävällinen ja palvelualtis nuori pappi Voskan, jonka on tarkoitus tulla syyskuussa stipendiaatiksi Suomeen, Itä–Suomen yliopistoon Joensuuhun. Voskan oli jo ahkerasti opiskellut suomen kieltä ja oli todella kiinnostunut maastamme ja kulttuuristamme. Sellainenkin toive Voskanilla oli, että hän Suomessa ollessaan haluaisi nähdä jääkiekko–ottelun. Tuo toive on varmasti helppo toteuttaa.
Armenian apostolisesta kirkosta jäi hyvin kansainvälinen vaikutelma. Koska miljoonia armenialaisia asuu oman maansa rajojen ulkopuolella, myös heidän kirkkonsa on järjestäytynyt eri mantereilla. Vierailumme aikana tapasimme mm. Yhdysvalloissa työskenteleviä Armenian kirkon piispoja, jotka nyt olivat hetkellisesti kokoontuneet Etchmiadziniin. Tapasimme myös piispan, jonka vastuualueeseen kuuluvat Australia ja Uusi–Seelanti. Useat Armenian kirkon johtohenkilöistä ovat opiskelleet ulkomailla. Esimerkiksi kirkkoa johtava katolikos Karekin II on nuoruudessaan opiskellut Bonnin ja Wienin yliopistoissa.
Pidin paikallisille tohtorikoulutettaville luennon Psalmeista. Tarkemmin sanottuna aiheena oli Deuteronomiumin kielen ja teologian vaikutus Psalmeissa. Runsaan tunnin pituisen englanninkielisen esityksen jälkeen syntyi vielä mukavasti keskustelua ja vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa. Armenian kirkko vaikuttaa ennakkoluulottomasti ulospäin suuntautuneelta, koska heiltä itseltään oli tullut toivomus, että he haluaisivat oppia tuntemaan, millaista eksegetiikkaa Suomessa harjoitetaan. Optio uusista luennoista jäi vahvasti elämään.
Keskusteluissa kirkon ulkoasiain osaston johtajan kanssa nousi esille toive ystävyysseurakunnista Suomen ja Armenian välillä. Tämä on hieno ajatus, johon alustavien tiedustelujen perusteella muutamissa Mikkelin hiippakunnan seurakunnissa vaikuttaisi olevan kiinnostusta. Armenialaiset olivat tietoisia, että Suomi on menestynyt koulutuksen arviointiin liittyvissä Pisa–tutkimuksissa. He halusivat tietää, mikä on menestyksemme salaisuus. Kerroin heille koulujärjestelmästämme sekä yleisellä tasolla että omista kokemuksistani yläkoulun opettajana Heinolassa. Myös suomalaisesta rippikoulusta valistimme isäntiämme.
Pyhäinjäännökset Etchmiadzinin luostarin museossa olivat kiehtovia. Siellä säilytettiin mm. pientä puupalaa Nooan arkista, vielä pienempää puupalaa Jeesuksen rististä sekä sitä roomalaisen sotilaan keihäänkärkeä, joka puhkaisi Jeesuksen kyljen, kun Jeesus oli ristillä. Yhdessä vitriinissä oli vanhin painettu armeniankielinen koko Raamattu. Se oli vuodelta 1666 ja painettu Amsterdamissa, koska Armeniassa ei vielä siihen aikaan ollut omia kirjapainoja. Vanhoja kirjoja, etenkin 1700–luvulta, näimme runsaasti luostarialueen komeassa kirjastossa.
Koska kyseessä on virkamatka, turismille ei juurikaan jää aikaa. Mutta pääkaupunki Jerevanissa ehdin sentään piipahtaa kuuluisassa Tigran Petrosianin shakkitalossa. Petrosian oli armenialainen shakin maailmanmestari 1960–luvulla. Kyseisessä rakennuksessa järjestetään turnauksia sekä annetaan lapsille ja nuorille opetusta ja valmennusta shakissa. Armenia on maailman vahvimpia shakkimaita. Se on 2000–luvun aikana voittanut kolme kertaa kultaa shakkiolympialaisissa, jotka ovat maajoukkueiden väliset kisat. Itse tapasin vuosikymmeniä shakkivalmentajana toimineen henkilön. Hänen kanssaan hetken aikaa analysoimme yhdessä paria avausta. Ehkäpä tämän reissun myötä koen vielä pelaajana uuden tulemisen.
Marko Marttila
