Ihmeellinen päivä

”Ihmeellinen päivä,

keräsin sylillisen kiviä ja kannoin ne pois painamasta.

Yhtäkään niistä en tahtonut kannettavaksesi jättää enkä heittänyt kohti.

Ihmeellinen päivä,

silitin taitteitasi, sillä elämän kerälle käärimää ihmislasta,

minä en lakkaa rakastamasta.

Ihmeellinen päivä,

urkujen soitto ja sävelten tuoma siunaus,

yhtä kaunis kuin se katse, joka kirkon ovella vaihdettiin.

Ihmeellinen päivä,

Sain kuulla niin montaa, sen viimeisen huokauksen ennen kuin rauha saavutti

ja senkin lauseen, jota seuraava ei pystynyt sanoittamaan ääneen.

Ihmeellinen päivä,

kun pienimmät kävelevät hypähdellen kohti ja näyttivät miten kerhon lattialla kasvaa tulevaisuus.

Ihmeellinen päivä,

vastasyntyneen varpaat rouvan kutomissa sukissa, jonka jokaisessa silmukassa on suojelusenkeleitä.

Ihmeellinen päivä,

leirikeskuksen laiturilla, kun joutsenet uivat ja nuoret hyppäävät laiturilta kohti unelmia ja elävät sitä kesää, jota risti kaulassa muistellaan.

Ihmeellinen tiimipäivä,

kaikkivaltiaan Jumalan kanssa.

Ja sinun.”