Alkuvuosi on ollut omassa työssäni vilkasta aikaa. Tapaamiset, kirkkotilaisuudet ja toimitukset eivät ole poistuneet koronan takia. Toki jonkin verran erilaisia peruutuksia on tullut, mutta vastapainoksi jotkut yksinäiset ihmiset ovat kaivanneet enemmän yhteyttä.
Nykyään erilaiset etäyhteydet auttavat myös viittomakielisiä saamaan yhteyden toisiinsa, mutta etäyhteydet eivät kokonaan voi korvata lähikontakteja. Siksi koronarajoitusten höllentyminen on ollut positiivinen asia.
Alkuvuonna olen iloinnut työkavereiden tapaamisesta. Myös me viittomakielellä työtä tekevät kuurojenpapit kokoonnuimme hiljattain. Äskettäin sain myös osallistua monta kertaa siirretyille ”Jaetut eväät” jumalanpalveluspäiville yhden päivän ajan Kuopiossa. Omassa kanavassani pohdittiin messun ja kohtaamisten toteuttamista jopa ilman sanoja.
Kanavan loppupuolella oli parityöskentelyä, jossa sain keskustella nuoren opiskelijan kanssa siitä mikä messussa tai yleensä kohtaamisessa on tärkeää. Totesimme, että tärkeintä on rakkaus ja aitous, menetelmät mitä käytämme eivät ole tärkein asia. Kohtaamisen hyvä toteutuminen on sitä, että näemme toisen ihmisen Jumalan rakkauden silmin.
Kun olen itse Jumalan rakkauden kohteena voin jollakin tavalla välittää sitä muillekin. Myös kylmän ja sotaisan maailman keskellä kristitty on kutsuttu näkemään Jumalan silmin. Meidät on kutsuttu rukoilemaan ja kohtaamaan.