Mie nousen mäkeä ylös,
askel on raskas.
Syksy on varistanut lehtiä, haavan harmaat rungot harmaita pilviä vasten, heinät on kuolleet, ruskeat.
Luonto käy levolle.
Mie mietin meiän aihetta toivo
missä se näkyy
mitä se on
ei se täs syksyses maisemas ole
vai onko?
Tuoshan just pyräht pyy piiloon vielä näkkyy keltasia lehtiä
tuos alkaa väkevän vihriä kuusikko
siel on yks komia kuusi merkattu se koristaa sit meiän joulukirkkoo
kun on se aika.
Eihä tää luonto tähän kuole
se ottaa vaa huilitauon
lähtee taas kevväällä uuteen kasvuun.
Kirkkokansaa ku kattelee
ni siel on paljo harmait päitä niinku täälkii
vaa onha niit nuoriiki ja lapsii niistä myö iloitaan.
Vaa lapsiiko myö toivo pannaan hyö kasvaa, lähtee muualle opiskelleen ja sit hyö löytäät työn ja elämän muualt ja sehä on hyvä jot löytäät paikkansa.
Ei, kyl meijän toivo on muual.
Se on uskon kaut ankkuroitu Jumalaan.
Meiän kirkon alttaritaulun pääl lukkee
Jumala on rakkaus.
Ja se rakkaus on niin suur ja pyhä ettei myö raukat sitä ees kokonaan ymmärretä. Siin on meijä toivo.
-Eija Mättö-
*
Me olemme
Lyhtyjä ja lamppuja
Jumalan kuiskauksia hämärissä puutarhoissa
Keskeneräisiä lauseita
Särkyneitä kirjaimia
Kaukaisia tähtiä
Hataria valoja
Näillä maailman tuulisilla poluilla
Yön pimeydessä
Jossa pieni liekki helposti sammuu
Ellei ole
Toivoa ja sen sisaria
Rakkautta
Ellei ole uskoa
Ellei ole liekkejä ja niiden sytyttäjiä
Ellei ole lyhtyjä
Ellei ole lamppuja
Ellei olisi laupiaita
Lauseita
Laupiaita samarialaisia
Lämpimiä kirjaimia
Ellei olisi toivoa
Joita pienissä lyhdyissä ja lampuissa
hennosti kannamme.
-Anja Romu-