Oli kaunis ja aurinkoinen lokakuun päivä vuonna 2003. Tievierustan pensaat ja puut hehkuivat upeissa keltaisen, oranssin ja punaisen väreissä. Ajatukset risteilivät hieman jännittyneinä, mutta maailma oli kaunis ja mieli hyvä, kun ajoin työhaastatteluun Mikkelin tuomiokapituliin.
Tästä matkasta alkanut taival kesti lähes 20 vuotta. Tie Lahdesta Mikkeliin ehti tulla hyvinkin tutuksi ja tienvierustoja katseltua ympäri Itä-Suomen monenlaisessa säässä. Toisinaan näköalat ovat täysin hävinneet paksuun harmaaseen sumuun – katse on vain etsinyt reunan valkoviivaa tiellä pysymiseksi.
Suunta ei ole kadonnut, tietä on joskus joutunut etsimään. Olen tiennyt miksi teen tätä työtä ja miksi on tärkeää löytää perille kaukaisimpaankin seurakuntaan.
Nyt tämä taival on päättymässä. Ajattelen sitä kiitollisena.
Tehtäviini on diakoniatyön lisäksi kuulunut työohjauksen, mentoroinnin ja työyhteisöjen konsultointeihin liittyvät asiat. Olen myös huolehtinut yhteydenpidosta hiippakuntamme sairaalasielunhoitajiin, kuntoutusasioista ja osaltani suuronnettomuus- ja kriisitilanteisiin liittyvästä henkisen huollon ryhmien koulutuksesta ja koordinoinnista. Tehtävä on ollut moninainen ja rikas.
Olen näiden vuosien aikana saanut työskennellä useiden taitavien ammattilaisten kanssa. Monissa työn kehittämisprojekteissa ja koulutuksissa olen myös itse oppinut paljon. On ollut rikasta tutkia, kehittää, kouluttaa, ohjata ja etsiä ulospääsyä ristiriitatilanteista yhdessä kanssanne. Toivottavasti olen myös osannut kannustaa ja tukea eteenpäin.
Monet asiat ovat tänä aikana muuttuneet hiippakunnassamme; seurakuntien lukumäärä, diakonian virkaan vihkiminen, johtaminen, virkojen ja ylipäätään resurssien väheneminen sekä työvälineet.
Jotkut asiat ovat myös säilyneet. Ihmisillä on edelleen tarve kuulua johonkin ja tulla kuulluksi. Työtehtäviltä edellytetään edelleen mielekkyyttä, työyhteisöiltä avointa vuorovaikutusta, reilua johtamista ja tasapuolista työnjakoa. Näiden asioiden parissa tehtävää riittää edelleen.
Diakonian asiantuntijan virka tuomiokapitulissa jatkuu, mutta tekijä vaihtuu. Uusi viranhaltija kohtaa uusia haasteita ja uusia muutoksia. Elämä menee eteenpäin. Matka jatkuu. Ottakaa uusi viranhaltija vastaan siunaten ja tukekaa häntä tehtävässään.
Jätän virkani kiitollisena teiltä saamastani tuesta ja kannustuksesta.
Nyt tienpientareet ovat valkoisia, kun ajan takaisin Lahteen kohti uutta tuntematonta elämänvaihetta. Ilmassa on myös haikeutta ja luopumisen tummia sävyjä. Uteliain ja luottavaisin mielin kuljen kuitenkin uutteen odottaen, mihin kaikkeen tällä matkalla opittua voisin vielä käyttää.