Maantieteessä vedenjakaja määritellään valuma-alueiden väliseksi raja-alueeksi, missä maahan satanut vesi virtaa eri suuntiin ja päätyy eri vesistöihin. Vedenjakajan määrittäminen ei ole aina helppoa. En tiedä, onko elämän vedenjakajan määrittäminen sen helpompaa.
Seison vedenjakajalla. Tai näin ainakin ajattelen tämänhetkistä tilannetta. Noin kuukausi sitten irtisanouduin lähes 16 vuotta kestäneestä virkasuhteesta. Tammikuun lopussa päättyy myös työni piispan erityisavustajana. Helmikuun alussa astun hoitamaan uutta virkaa Vantaan aluekeskusrekisterin johtajana.
Olen kohdassa, jossa voin katsoa samalla taakse elettyä ja koettua elämää sekä eteen sitä, mikä siintää tulevaisuudessa.
Kuusitoista vuotta pappina pitää sisällään lukemattomia kohtaamisia seurakuntalaisten kanssa. Takana on satoja toimituksia ja kymmeniä jumalanpalveluksia. Seurakuntatyössä olen kulkenut monen ihmisen ilojen ja surujen kanssa, heidän rinnallaan. Olen elänyt työajattoman työntekijän arkea pitkään. Viimeiset kolme vuotta olen opetellut työn rajaamista työaikaa seuraamalla. Se ei ole ollut helppoa. Myös papin työn toimitukset ja jumalanpalvelukset ovat olleet vähissä.
Työ piispan erityisavustajana on vienyt toisenlaiseen maailmaan. Nyt olen katsonut kirkon työtä uudesta ja laajemmasta näkökulmasta. Kirkon hallinnolla ja järjestyksellä on merkitystä. Se ei saa olla liian raskasta ja kankeaa. Mutta jotta asiat hoituvat oikein ja kunnolla, hallintoakin tarvitaan. Piispan työ ilman tuomiokapitulin työntekijöiden tukea ja asiantuntemusta olisi täysin mahdotonta. Siksi tuomiokapitulien työtä tulee tukea ja kannustaa. Se on myös seurakuntien työn etu. Viime kädessä vahva ja osaava tuomiokapituli tarkoittaa myös vahvoja ja osaavia seurakuntia.
Katson vedenjakajalla eteenpäin. Siellä näkyy huolenpito laumasta. Osana seurakunnan tehtävää on pitää huolta siitä, ketkä ovat kirkon jäseniä ja mitä toimituksia kunkin kohdalla on vietetty. Seurakunnan huolenpito kantaa jopa ajan rajan yli. Seurakunnan jäsenen eletty elämä tutkitaan vielä hänen kuoltuaankin, jotta omaiset voivat selvittää kuolinpesän. Muisto edesmenneistä sukupolvista elää myös sukututkimuksissa.
Tässä hetkessä sydämeni täyttää kiitollisuus. Katsoessani taakse päin kiitän kaikesta kokemastani ja kohtaamastani. Jokainen kohtaaminen on kasvattanut ja jättänyt minuun jonkinlaisen jäljen. Elämä ei ole mennyt suunnitelmieni mukaan. Mutta toivon, että se on mennyt siten, kuinka Jumala on sen suunnitellut menevän.
On aika laskeutua hiljalleen vedenjakajalta kohti uutta valuma-aluetta. Se on osa laajaa Uuttamaata ja Vantaan seurakuntayhtymä. Mielen täyttää innostuneisuus uudesta, edessä olevasta ja vielä verhon peittämästä tulevaisuudesta. Mitä lie Jumala suunnitellutkaan varalleni, sitä en vielä tiedä. On kuitenkin turvallista luottaa siihen, että kaikissa vaiheissa hän on luvannut kulkea rinnallani.
Mikkelin hiippakunta jää nyt taakse. Ristin sormeni ja pyydän: Saakoon hyvä Jumala johtaa koko kirkkoa, kaikkia hiippakuntia, jokaista hiippakunnan työntekijää, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia. Johtakoon Hän minunkin tietäni.