Kuulin radiosta uutisen tänä aamuna (31.10.), joka kertoi metsästyskoirien gps-signaalien pätkimisestä itäisen rajan tuntumassa. Metsästäjää huoletti oman koiran ja seurattavien hirvien aiheuttama turvallisuusriski muille maastossa ja teillä kulkeville. Kyllä metsästäjä myös mietti, miten kauas rajan toiselle puolelle oma koira ehtisi, jos viive signaalissa on puolikin tuntia. Kun yhteys pätkii, ehtii tapahtua kummallisia asioita!
Omalla, uudella työmatkallani olen huomannut myös yhteyden pätkivän. Kolmen kuukauden kokemuksella voin kertoa kanssamatkustajillenikin, että junassa kenttää ei aina ole. Kouvolan ja Mikkelin välillä nettiyhteys toimii yleensä aamulla mukavasti, mutta iltapäivällä ei juurikaan. Osaan jo kokemuksesta varautua luettavilla papereilla tai kirjalla, jotta työt myös iltapäivällä etenevät. Silti aina hiukan hymyilen, kun junassa kuulen puhelinkeskustelun: ”no, kuuluuko sinne, tämä pätkii taas…”
Moneen asiaan voimme varautua, itse. Koirastaan huolissaan oleva metsästäjä oli hankkinut erilaisia gps-pantoja koiralleen. Hauska ajatus! Toiset ”liittymät” toimivat joissain paikoissa paremmin, kuin toiset. Monesti eri paikoissa tuntuvat toimivan eri verkot ja linjat, en edes niitä kaikkia ymmärrä! Minä päätin, ettei tämä tilanne uutta liittymää kaipaa. Ehkä voin vaikka laittaa silmät kiinni matkan ajaksi ja antaa aivojen levätä.
Jäin miettimään, mitä aiheutuu siitä, kun yhteys Jumalaan pätkii? Ja niin päinhän se on. Että minä en vain ota Jumalaan yhteyttä. Luulen yhteyden pätkivän, ajattelen pärjääväni ilmankin ja ehkä siksi en ole Jumalaan yhteydessä ja turvaudun mieluummin toisiin keinoihin. Siinä yhteyksiä etsiessä vertailee, tuskastuu, vaikka luulee olevansa se, joka tilannetta hallitsee. Väsymys ja epätoivo iskevät ja mielenrauha on kadonnut.
Toivoisin, että tämä itsestään selvä yhteys löydettäisiin yhä uudelleen. Yhteys ihmisen ja Jumalan välillä. Jumala on sen henkilökohtaisen ja suoran yhteyden avannut kasteessa. Jeesus on sovitustyöllään avannut kuuluvuuskentäksi koko maailman, ilman maallisen valtakunnan rajoja. Yhteys meidän ja Jumalan välillä on jo olemassa. Se on ihmisen henkilökohtainen suhde Luojaansa tässä luotujen moniäänisessä maailmassa. Se yhteys ei pätki, kuin korkeintaan meistä riippuvista syistä. Ja jokainen niistä taitaa olla tekosyy.
Voin siis itse pysähtyä juuri nyt, laittaa kädet ristiin ja rukoilla.
Mirva Lehtinen
Piispan erityisavustaja