
Valmius ja varautuminen
Valmiussuunnittelu
Kirkkolain 11. luvun 3 §:n mukaan mm seurakunnan ja seurakuntayhtymän tulee laatia valmiussuunnitelma: 11 a 3§ (Kirkkolaki 652/2023)
Seurakunnan, seurakuntayhtymän, hiippakunnan ja kirkkohallituksen tulee valmiussuunnittelulla ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluilla sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen poikkeusoloissa. Seurakunnan tulee varautua henkisen huollon tarjoamiseen kriisitilanteissa. Tuomiokapituli johtaa ja valvoo hiippakunnan seurakuntien ja seurakuntayhtymien varautumista. Kirkkohallitus johtaa kirkon keskushallinnon varautumista.
Valmiussuunnittelulla turvataan organisaation toiminta ja erityisesti sen perustehtävän hoitaminen kaikissa oloissa. Seurakuntien ja kokonaiskirkon tehtävän toteuttaminen korostuu yhteiskunnan laajoissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Näihin tilanteisiin varaudutaan suunnittelemalla, miten toiminta parhaiten hoidetaan erilaisissa poikkeusoloissa. Valmiussuunnitelmia myös päivitetään säännöllisesti. Valmiussuunnittelun eri tasoilla toimitaan yhteistyössä yhteiskunnan muiden toimijoiden, esimerkiksi valtion ja kunnan pelastusviranomaisten, sosiaali ja terveysviranomaisten, puolustusvoimien, poliisin, järjestöjen ja tiedotuksesta vastaavien viranomaisten kanssa. Valmiussuunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon myös kriisiviestintä.
Seurakunnan valmiussuunnitelma
Valmiussuunnitelmalla tarkoitetaan niiden toimenpiteiden ja keinojen selvittämistä ja järjestelmällistä esittämistä, joihin on ryhdyttävä, jotta organisaation toiminta ja hallinto voidaan normaalioloista poikkeavissa olosuhteissa järjestää.
Valmiussuunnittelusta ja valmiussuunnitelman päivityksestä vastaa kirkkoherra tai tehtävään erikseen nimetty valmiuspäällikkö.
Valmiussuunnitelma tulee päivittää kahden vuoden välein ja aina tarvittaessa. Kirkkoneuvosto tai yhteinen kirkkoneuvosto tarkistaa suunnitelman toimikautensa jälkimmäisenä vuotena. Tekniset muutokset tekee kirkkoherra tai valmiuspäällikkö virkamiestyönä.
Hiippakunnan tuomiokapituli koordinoi seurakuntien ja seurakuntayhtymien valmiussuunnittelua hiippakunnan alueella.
Kirkon rooli suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden rakentajana on merkittävä. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 korostaa erityisesti kirkon roolia henkisen kriisinkestävyyden vahvistajana.
Seurakuntien toiminta muun muassa tukee ihmisten hengellistä ja henkistä tasapainoa, tarjoaa osallisuuden kokemuksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa, luo sosiaalisia verkostoja ja ehkäisee syrjäytymistä. Seurakunnat tarjoavat monipuolista tukea kriisin aikana ja toipumisessa.
Seurakuntien tulee huolehtia perustehtävistään kaikissa turvallisuustilanteissa: normaalioloissa, normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Valmius toimintaan häiriötilanteissa luodaan normaalioloissa. Ajantasainen ja harjoiteltu valmiussuunnitelma tukee seurakunnan valmiuden rakentamista sellaiseksi, että perustehtävää toteutetaan kaikissa olosuhteissa. Valmiussuunnitelma on osa jatkuvaa prosessia, jossa muun muassa tunnistetaan uhkia ja haavoittuvuuksia, suunnitellaan toimintamalleja, testataan suunnitelmia sekä kehitetään yhteistoimintaa muiden toimijoiden kanssa.
Kriisinkestävyys on yhteistyötä
Kriisinkestävyys rakennetaan yhteistyöllä
Suomalaisessa kokonaisturvallisuuden mallissa kriisinkestävyys rakennetaan yhteistyöllä, jossa viranomaiset, elinkeinoelämä, järjestöt ja kansalaiset toimivat yhdessä turvatakseen yhteiskunnan elintärkeät toiminnot. Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt ovat keskeisessä roolissa vahvistamassa yhteiskunnan henkistä kriisinkestävyyttä.
Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon sekä muiden uskonnollisten yhteisöjen merkitys henkisen tasapainon ja hyvinvoinnin tukemisessa on tunnustettu osana Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa (2017). Kirkkojärjestys ja kirkkolaki velvoittavat seurakuntia suunnittelemaan ja varautumaan niin, että kirkon keskeiset toiminnot, jotka tukevat henkistä kriisinkestävyyttä, toteutuvat mahdollisimman sujuvasti sekä normaali- että poikkeusoloissa.