Joulun salainen voima
Koulujen joulujuhlista ja -kirkoista on käyty vilkasta, tunnepitoista ja kiivastakin keskustelua julkisuudessa. Minusta se kertoo siitä, että joulu on meille tärkeä juhla. Sillä on kristillinen sisältö, mutta siihen kuuluu myös erilaisia tapoja ja kunkin ihmisen omia kokemuksia ja muistoja. Joulua ei pidä riistää meiltä eikä tulevilta sukupolvilta!
Kristillisiä jouluperinteitä tai joulukirkkoja vastustavat ovat tahtomattaan paljastaneet joulun voiman. Eihän sellaista tarvitse yrittää torjua, joka ei vaikuta tai jolla ei ole merkitystä?
Joulun salainen voima on siinä, että se kätkeytyy suuruuden ja vallan sijasta pienuuteen ja heikkouteen.
***
Kirjailija Gertrud von Le Fortin novellissa Viimeisenä teloitettavaksi päähenkilö, arka nunna, sanoo Jeesus-lasta esittävästä vaatimattomasta veistoksesta: ”Voi, kuinka pieni hän on ja kuinka heikko!” Siihen vastaa toinen nunna: ”Ei! Kuinka pieni hän on! Ja kuinka mahtava!”
Jouluna ihmiseksi syntynyt Jumala on pieni, heikko ja avuton lapsi. Joulun voima tulee ilmi vastakohdassaan.
Pieni, heikko ja avuton seimen lapsi on mahtava ja voimakas. ”Kuinka pieni hän on! Ja kuinka mahtava!” Tätä jouluevankeliumi julistaa. Joulun lapsi on Raamatun opetuksen mukaisesti Immanuel, Jumala meidän keskellämme.
***
Joulun sanoman ydin on Jumalan itsensä uhraavassa rakkaudessa. Hän tuli avuttomaksi ihmislapseksi, altistui ihmisten mielivallalle ja väkivallalle. Tähän suostuessaan hän sovitti meidän syntimme ja voitti kaiken pahan vallan.
Jumalan itsensä uhraava rakkaus tarttuu. Rakkaus synnyttää rakkautta. Joulu on sanoma rakkaudesta, joka on pelkoakin suurempi voima. ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” (1. Joh. 4:17-18).
Seimen lapsessa kohtaamme Jumalan rakkauden. Siinä on joulun salattu voima, joka kantaa meitä sukupolvesta toiseen.