Olen 54-vuotias pappi, ja työskentelen Mikkelissä. Seurakuntatyöni on matkan varrella sisältänyt eripituisia jaksoja perustyötä tekevänä seurakuntapappina, kasvatuksen parissa, aluekappalaisena, vs. hallintopastorina sekä neljän työalan työalajohtajana (diakonia, perheneuvonta, sairaalasielunhoito ja oppilaitostyö). Olen kahlannut seurakunnan toimintojen uudelleenjärjestelyissä läpi vaikeitakin jaksoja, kuten perheneuvonnan ulkopuolisen rahoituksen lakkaamisen ja siitä seuranneet irtisanomiset, sekä seurakuntaliitoksen jälkeisen entisen itsenäisen seurakunnan toiminnan sopeuttamisen uuteen organisaatiorakenteeseen. Turbulenssille ei näy loppua ja tuskin edes suvantovaihetta.
Tuomiokapituli joutuu tekemään sekä mukavia että ikäviä tehtäviä. Mukavia ovat esimerkiksi uusien pappien tulo hiippakunnan seurakuntiin. Ikäviä ovat esimerkiksi kantelujen ja kurinpitoasioiden käsittelyt. Paljon kapituliinkin tuntuvaa painetta tuo nykyajalle tyypillinen polarisoituminen. Näen tärkeänä, että vastakkaisuuksia yritetään lieventää siellä, missä siihen tarjoutuu tilaisuus. Tätä pystyvät tekemään kaikki.
Olen toiminut kevään 2023 vs. pappisasessorina ja kauden 2023-26 varsinaisena pappisasessorina. Tuomiokapitulin väki on vaihtunut suurelta osin, ja välillä olen löytänyt itseni perehdyttämästä tuoreimpia tulijoita. Pappisasessorin tärkeimpiä tehtäviä ovat virantäyttöihin liittyvien lausuntojen ja päätösten valmistelut. Tehtävä vaatii tarkkuutta, ja sitä minulla on.
Päättyvällä toimikaudella hiippakunnassamme on siirrytty pappien ja diakonian virkaan vihittävien yhteisiin vihkimyksiin. Päätyöni kautta minulla on ollut diakonian virkaan vihittävien ordinaatiovalmennuksessa ajantasaista erityisosaamista, jolle on ollut uudessa tilanteessa tarvetta.
Olen käytettävissä ja kiinnostunut lähtemään toiselle toimikaudelle pappisasessorina.