Kapitulin tehdessä ensimmäisiä kotisivujaan nettiin vuosia sitten oli luonnollista, että henkilökuntakin esittäytyi. Jokainen kirjoitti lyhyen esittelyn itsestään ja siitä mitä tekee. Lainasin tuohon tekstiin moton omasta työstäni silloiselta tielaitokselta – teitä varten.
Se pitää edelleen paikkansa. Työelämä ja kehittämispalveluiden osaston hiippakuntasihteereiden keskeisenä roolina on olla seurakuntien työntekijöitä varten. Oma tonttini liittyy kristillisen kasvatuksen maailmaan eli varhaiskasvatuksesta nuoriin aikuisiin ja opiskelijoihin.
Yhdessä seurakuntien työtovereiden kanssa kehittämällä, pohtimalla, konsultoimalla, kouluttamalla, vertaistukea ja ammatillisia tapaamisia järjestämällä sekä osallistumalla kokonaiskirkon kristillisen kasvatuksen kehittämiseen teen työtäni.
Haluan erityisesti korostaa sanaa kristillinen, kun puhun kirkon kasvatustyöstä. Yhteiskunta on pääosiltaan kasvatustyössään siirtynyt katsomuskasvatukseen. Kouluihin halutaan vahvasti tuoda kaikkien ulottuville elämänkatsomustieto oppiaineeksi uskonnon opetuksen rinnalle tai korvaamaan se kokonaan.
Tahdon rohkaista seurakuntien varhaiskasvatuksen ja nuorisotyön ihmisiä puhumaan ja vahvistumaan nimenomaan kristillisessä kasvatuksessa.
Mitä se sitten on? Sitä voisi kuvata vaikkapa näin. Lapsi ja nuori rakentavat identiteettiään eli yksilöllistä käsitystä itsestään, minäkuvaansa monilla tavoin. Hän kerää rakennustarpeita perheestään, ympäristöstään, kavereistaan ja asioista, joista pitää. Seurakunnan ja sen kasvatustyön tehtävä on erityisesti antaa tarpeita kristillisen identiteetin vahvistumiseen. Mitä kastettuna oleminen tarkoittaa, millainen Jumala on, kuka Jeesus oikein oli ja mitä Hän teki ja sanoi, mistä Raamattu puhuu, mitä tarkoittaa Jumalan lapsena oleminen?
Jos me kirkossa ja seurakunnassa emme tätä tee, kuka sen tekee ja missä se voi tapahtua?