Talvisodan seurauksena Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli oli toiminut Mikkelissä huhtikuusta 1940 lähtien. Elokuussa 1943 se oli päässyt palaamaan hiippakuntakaupunkiinsa Viipuriin. Kesäkuussa 1944 tuli jo toisen kerran lähtö evakkoon.
Kapituli asettui ensinnä Valkealan kirkkoherran pappilaan. Siellä toimittiin pari kuukautta. Piispa Ilmari Salomiehen johtamalta tuomiokapitulilta lähti pyyntö opetusministeriölle, että virasto siirrettäisi Mikkeliin. Muuttoa perusteltiin Valkealan sijainnista johtuvilla hankaluuksilla, kuten huonoilla liikenne- ja puhelinyhteyksillä sekä pankkien ja kirjapainon puuttumisella.
Esitys toteutui ja tuomiokapituli muutti Mikkeliin elokuussa 1944, tällä kertaa pysyvästi. Aluksi sijoituttiin vuokralle osuusliike Suur-Savon omistamiin Kasarmikatu 10 B:n pariin asuntoon. Ensimmäiseen istuntoonsa Mikkelissä tuomiokapituli kokoontui 22. päivä elokuuta.
Tuomiokapituli kuitenkin toivoi voivansa pian muuttaa huoneisiin, jotka sitä varten oli suunniteltu talvisodan jälkeen, mutta joissa jatkosodan aikana toimi Päämajan henkilöstöä.
Toive toteutui 1.3.1945, jolloin tuomiokapituli pääsi muuttamaan Mikkelin Säästöpankin taloon torin laidalle osoitteeseen Hallituskatu 3. Samaan kiinteistöön tuli myös piispan asunto. Näissä tiloissa tuomiokapituli toimi aina vuoteen 1987 saakka, kunnes nykyiset tilat Kirkkokatu 10:ssä valmistuivat.
Virallinen asetus Viipurin piispanistuimen siirtymisestä Mikkeliin annettiin 9.3.1945. Samalla nimi vaihtui Mikkelin hiippakunnaksi huhtikuun alusta lukien. Näin päättyi tuomiokapitulin 1939-1945 kestänyt evakkovaihe, piispa Salomiehen sanoin ”vaeltavan eli ambulatorisen tuomiokapitulin” kausi: talvisodassa Viipurista Savitaipaleelle, sieltä Korpilahdelle ja Mikkeliin, jatkosodan aikana takaisin Viipuriin, sitten Valkealaan ja viimein jälleen Mikkeliin.
Tuomiokapitulin asettuminen Mikkeliin ja varsinkin myöhempi valtioneuvoston asetus piispainistuimen siirrosta merkitsi monia hallinnollisia muutoksia. Kyse ei ollut pelkästä nimen vaihtumisesta. Pääkirkoksi, siis tuomiokirkoksi, tuli Mikkelin kaupungin kirkko ja tuomiokirkkoseurakunnaksi Mikkelin kaupunkiseurakunta. Kirkkoherra Armas Aarniosta tuli tuomiorovasti ja tuomiokapitulin varapuheenjohtaja.
Hallinnollisia ja teknisiä muutoksia paljon tärkeämpi oli henkinen ja hengellinen merkitys koko hiippakunnalle ja erityisesti Mikkelille. Sillä on ollut oma vaikutuksensa kaupungin identiteettiin. Hallintokaupungin painoarvo kasvoi, kun myös hiippakuntahallinnon keskus oli Mikkelissä. Piispan ja tuomiokapitulin henkilöstö verkostoitui monella tavalla muiden organisaatioiden edustajien kanssa.
Tuomiokapitulin läsnäolo Mikkelissä on tarkoittanut tuomiokirkkoseurakunnalle tiivistä yhteistyötä tuomikapitulin kanssa. Tuomiokirkko on katedraali, siis piispankirkko. Lukuisat hiippakunnan tilaisuudet ovat tuoneet vuosikymmenten aikana tuhansia seurakuntien työntekijöitä ja luottamushenkilöitä Mikkeliin.
Laajaa Päijät-Hämeestä Etelä-Karjalaan ja Kymenlaaksosta Etelä-Savoon ulottuvaa hiippakuntaa on kaitsettu Mikkelistä käsin. Piispoina Mikkelissä ovat vaikuttaneet Ilmari Salomies, Martti Simojoki, Osmo Alaja, Kalevi Toiviainen, Voitto Huotari, Seppo Häkkinen ja nykyisin Mari Parkkinen.
Arkkienkeli Mikaelin kaupungista tuli kahdeksan vuosikymmentä sitten hiippakuntakaupunki. Tätäkin kautta Mikkelin tunnettavuus on vuosikymmenten aikana kasvanut niin omassa maassamme kuin kansainvälisestikin.
Seppo Häkkinen
Mikkelin hiippakunnan piispa emeritus
Teksti julkaistu Länsi-Savossa 21.8.2024