Kun kuulin pääseväni piispa Mari Parkkisen uudeksi erityisavustajaksi, ensimmäinen mielikuvani oli, että pääsen Neiti Näpsäksi! Olen lukenut Aku Ankkaa siitä asti, kun opin lukemaan. Roope Ankan sihteeri Neiti Näpsä on yksi lempihahmoistani. Neiti Näpsä on ahkera, täsmällinen ja nöyrä puurtaja, joka onnistuu mahdottomissakin tehtävissä. Hän on huomaamattomana taustalla ja kuitenkin hoitaa kaiken kekseliäästi ja rohkeasti.
Erityisavustajana aloitettuani totesin, että minulla oli ollut aivan liian suuret luulot itsestäni. Minulta puuttuvat paitsi nuttura ja korkokengät, myös yksi ratkaiseva asia, joka Neiti Näpsällä on. Hänellä on yli sadan vuoden kokemus tehtävässään!
Tuomiokapitulin työyhteisöön on ollut ihanaa tulla. Olen saanut tuntea oloni tervetulleeksi. Täällä on monta kokenutta työntekijää, joilla on pitkä kokemus tehtävistään ja myös uusien ihmisten vastaanottamisesta työyhteisöön. Siitä todistaa se, kuinka kärsivällisesti he neuvovat aloittelijaa. Täällä on hyvä oppia uutta ja kerryttää työkokemusta.
Mutta vain satumaailmassa on mahdollista hankkia sadan vuoden työkokemus. Todellisen elämän inhimilliset työurat ovat paljon lyhyempiä. Piispan kanssa seurakuntavierailuilla kiertäessäni olen puhunut ihmisten kanssa, jotka ovat palvelleet paikallista seurakuntaa vuosikymmeniä ja ovat eläkeiän kynnyksellä.
Esimerkiksi vuosikymmeniä palvelleilla suntioilla on muistissaan täsmälliset ja ainutlaatuiset hautakartat, joita ei voi siirtää mihinkään tiedostoihin. Niihin karttoihin sisältyy sukuja ja perheitä, sekä monia erilaisia kohtaamisen hetkiä hautausmailla ja kirkoissa.
Nämä huomiot saivat minut tarkastelemaan seurakuntien eläköitymisennusteita ja hiljaisen tiedon siirtämistä työyhteisöissä. Kevan ennusteen mukaan vuosina 2022–2031 kirkosta eläköityy 39 % työntekijöistä. Heidän mukanaan työyhteisöistä lähtee paljon osaamista, kokemusta ja hiljaista tietoa, jonka välittäminen eteenpäin ei ole aivan yksiselitteistä.
Silmäilin muutamia hiljaisen tiedon siirtämisestä tehtyjä tutkimuksia, ja niistä välittyi yhdessä tekemisen tärkeys. Hiljaista tietoa jaetaan sujuvimmin tekemällä töitä yhdessä ja erityisesti kohtaamalla yhdessä käytännön ongelmatilanteita. Säästöpaineidenkin alla olisi tärkeää, että uskallettaisiin palkata uusia ihmisiä silloin, kun edeltäjät ovat vielä töissä.
Samalla on tunnustettava, että kaikki tieto ei siirry. Ainutkertaisella persoonalla on iso vaikutus. Sen takia eläköityneitä seurakunnan työntekijöitä muistellaan haikeina. Toisaalta jumalanpalveluselämän jatkumo on osoitus siitä, että kirkossa on myös vuosituhantinen, yksilöllisestä persoonasta riippumaton tietotaito hiljaisen tiedon eteenpäin saattamisessa.
Nyt elämme hiljaista viikkoa ja pian on ylösnousemuksen ilojuhla. On niin turvallista muistaa pysyvää ja ikuista päämäärää tämän maailman ja oman elämän muutosten keskellä.
Iloista pääsiäistä ja iloista työntekoa!